Rikospaikalta löytyi uhrin käsilaukusta huulirasva. Huulirasvan merkki on Pirkka Natural huulivoide. Huulirasvanäyte analysoitiin nestekromatografilla. Kromatografia on yksi parhaimmista kemiallisen kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysimenetelmä, joilla pieniäkin pitoisuuksia voidaan tunnistaa ja määrän määritellä. Kuten rikostutkija Janne Rintala kertoi, myös tämäkin menetelmä perustuu vertailuun.
Keltainen kromatogrammi on puhtaan (kaupasta ostetun) huulirasvan analyysi. Korkeimmat piikit eli suurimmat pitoisuudet vastaavat retentioaikoja:
1.07 = nestekromatografian liuotin
3.62 = BHT
5.83= polyeteeni
6.30 = anis alkoholi
8.02 = parafiini
11.64 = cera alba eli mehiläisvaha
14.78 = retinyl palmitaatti
Pinkki kromatogrammi on uhrin käsilaukun huulirasvan analyysi:
Uhrista löytyi veriroiskeita. Niitä tutkimme sekä kemian laboratoriossa että biologian laboratoriossa.
Kemian laboratoriossa todistusaineistot odottavat rikostutkijoita.
Kemian laboratoriossa todistusaineistoihin suihkutettiin kahta reagenssia samaan aikaan. Vetyperoksidia H2O2 sekä luminolia.
Reaktio on hapetusreaktio, jossa osa luminolin vety- ja typpiatomeista korvautuvat happiatomeilla. Veren hemoglobiinin rautakompleksi toimii katalyyttinä eli nopeuttaa reaktiota alentamalla reaktiolle tarvittavaa aktivoitumisenergiaa. Syntyy virittynyt lopputuote, jossa happiatomien elektronit ovat virittyneet ylemmälle orbitaalille. Elektronien siirtyessä takaisin alemmalle energiatasolle, emittoituu ylimääräinen energia fotoneina ympäristöön. Tämä on ns. kemiluminesenssi ilmiö.
Rikospaikalta uhrin käsilaukusta löytyi limsapullo, jonka nesteen väri oli hieman epäilyttävän punertava. Koska selvitämme uhrin kuolinsyytä, eikä uhrissa näkynyt väkivallan merkkejä, tutkimme olisiko uhri voinut kuolla myrkytykseen. Raskasmetalleista koboltti värjää liuoksen punertavaksi, joten haluamme selvittää juoman kobolttipitoisuuden.
Lähdemme Lumarts laboratorioon Aalto yliopistoon selvittämään spektrofotometrisesti juoman kobolttipitoisuutta. Siellä Henrika Granbohmin avulla pääsemme käyttämään spektrofotometria. Kiitämme avusta tutkimuksissamme!
Henrika Granbohm esittelee spektrofotometriaa
Tässä videossa spektrofotometrin toimintaperiaate:
Ensin valmistamme standardiliuoksia eli tunnettuja pitoisuuksia, joista mittaamme absorption. Valmistamme ne laimentamalla vahvaa liuosta. Vahvan liuoksen pitoisuus on 4,881 mg/ml. Haluamme saada 100 ml laimennettuja liuoksia neljä kappaletta.
Käytämme kaavaa
V1*C1 = V2*C2
V1 = vahvan liuoksen tilavuus (ml)
C1 = Vahvan liuoksen pitoisuus (mg/ml)
V2 = laimennuksen tilavuus eli uusi tilavuus (ml)
C2 = laimennuksen pitoisuus (mg/ml)
josta ratkaisemme C2 = V1*C1
V2
V1 (ml) C1 (mg/ml) V2 (ml) C2 (mg/ml)
3 4,881 10 1,464
4 4,881 10 1,952
5 4,881 10 2,441
6 4,881 10 2,929
V1 mittaamiseen käytämme mittapipettejä ja pumpetteja jotta saamme tarkasti mitattu tilavuuden.
V2 mittaamiseen käytämme mittapulloa, johon lisäämme tislattua vettä merkkiin asti.
Määritimme limsapullon absorptiomaksimin. Koska liuos on punainen, absorboi se voimakkaasti vastaväriä eli vihreää valoa. Tämä aallonpituus on 410 nm.
Mittaamme tunnettujen standardiliuoksien absorbanssin aallonpituudella 410 nm. Näiden avulla saamme määritettyä kalibraatiokäyrän eli liuoksen absorptio on suoraan verrannollinen liuoksen kobolttipitoisuuteen.
Standardiliuokset:
Tilavuus (ml) Absorptio Pitoisuus (mg/ml)
3 0,1545 1,464
4 0,2099 1,952
5 0,2761 2,441
6 0,3259 2,929
Käyrän korrelaatio kerroin on 0,9987 eli liuokset ovat tarkasti ja oikein valmistettuja.
Mittaamme epäilyttävän limsapullon kobolttipitoisuuden. Mitattu absorptio on 0,2094.
Saamme selville, että näyte sisältää kobolttia 1,925 mg/ml eli 1,925 g/l.
Miten tämä määrä on vaikuttanut uhriin? Onko myrkytys ollut kroonista eli jatkuvaa vai onko myrkytys ollut akuuttia eli äkillistä. Kuka limsaa oli juonut?
Rikospaikalta löytyi kahta eriväristä hiusta uhrin lähettyviltä. Erikoista oli, että hiukset näyttivät leikatuilta.
Uhrilla ei ollut hiuksia päässään, vaan vaalea peruukki. Tumma hiuslisäke löytyi uhrin laukusta. Rikostutkijoiden on selvitettävä ovat nämä aitoa hiusta vai kuitua.
Uhrin alta löytyi eläimen karvoja. Rikostutkijat selvittävät minkä eläimen karvoja nämä ovat.
Rikostutkijat saivat kuulla luentoa Suomessa tehtävästä rikostutkimuksesta. Jannen erikoisalaa ovat huumausainetutkimukset.
Parhaiten jäi mieleemme: 1. Jos rikospaikalta löydettyä näytettä ei dokumentoi, sitä ei ole.
2. Rikostutkimuksen monissa menetelmissä käytetään vertailumenetelmiä ja vertailemalla rikospaikalta löytyneitä näytteitä, saamme usein todennäköisen vastaavuuden eli "hitin".
3. Rikospaikalta otettujen näytteiden kontaminaation välttäminen on kaiken A ja Ö. Kiitämme mielenkiintoisesta luennosta!
KRP:n rikostutkija Janne Rintatalon vierailu ti 12.4.2017
